Omena-kaurapaistos

Meillä on ollut tavoitteena jättää valkoisen sokerin käyttö vähemmälle käytölle, joten olen kokeillut tehdä meille muunlaisia herkkuja. Omena-kaurapaistos on aina ollut yksi oma lemppariherkkuni yhdessä vaniljakastikkeen kanssa ja onneksi se on helppo tehdä ilman sokeria.

Tämän kaurapaistoksen tekeminen on nopeaa ja makeutuksena käytin vaahterasiirappia. Suomalaiset omenat ovat tosi makeita, joten tästä tuli todellista herkkua. Vempullekkin maistui oikein hyvin, vaikka ei tykännyt omeniin jätettävistä kuorista. Kaiken kruunaa itse tehty vaniljakastike, joka myös on helppo tehdä ja omaan makuun mieleinen.

´

Itse en ole voidellut vuokaa, mutta se kannattaa voidella, ettei kaurahiutaleet pala kiinni vuokaan. Lohkoan kolme keskikokoista omenaa vuokaan, ja päälle ripottelen kaurahiutaleet. Näiden päälle kaadan rypsiöljyä ja vaahterasiirappia. En mittaa aineksia, joten alla olevassa ohjeessa on arvioidut määrät aineksista.

Vaniljakastikkeen pohjan teen kermasta ja kermaviilistä. Makeutukseen vaahterasiirappia ja vaniljan makua tuo vaniljajauhe sekä vanilja-aromi. Myös näistä aineksista on arvioidut ainesmäärät.

Omena-kaurapaistos ohje:

3 keskikokoista suomalaista omenaa

3 dl kaurahiutaleita

n. 1/2 dl rypsiöljyä

n. 1/2 dl vaahterasiirappia

Vaniljakastike:

100g kermaviiliä

n. 2dl kermaa

5 tippaa vanilja-aromia

1 rkl Urtekram vaniljajauhetta

Lempikaura - maukas välipalakeksi

Oon jahdannut näitä Jyväshyvän uusia välipalakeksejä siitä saakka kun näin niistä mainoksen facebookissa. Juuri sopivaan aikaan tälläinen uutuus, kolmestakin syystä. Ensiksi se, että yritän itse valita joko sokerittomia tai vähän vähemmän sokeria sisältäviä herkkuja ja toiseksi kaipaan hoitolaukkuun jotain helppoa välipalaevästä, kun kaupungilla käydään lasten kanssa seikkailemassa, niin on sitten jo valmiina laukussa omat eväät.

Näitä antaa mielellään Vempullekkin tarjottavaksi, jos haluaa jotain herkkua joskus tarjota, sillä meillä edelleen pitkälti vältellään kunnolla sokerilla varustettuja karkkeja ja keksejä ynnä muuta, niin nämä sopivat oikein mainiosti.

 Söin nämä alle tunnissa, niin hyviä ne olivat, vaikka ensimmäisen välipalakeksin maistaessa ajattelin, etten tykkää. Mutta kun maistoin toisen, niin pääsin makutuntuman mukaan. Oikein mehukkaan makuinen, mutta ei liian makea eikä yhtään kuiva. Miellyttävää pureskeltavaa ja sopisi oikein loistavasti kahvin kanssa. Kahvikupposta jäinkin kaipaamaan, mutta sitä en saanut kaveriksi, kun piti piilossa syödä, ettei muut tule tällä kertaa vohkimaan minun makupaloja.

Näitä tullaan tarjoamaan myös Vempun tulevilla synttäreillä, sillä nämä sopivat oikein loistavasti Pasin ja Kielon valtakuntaan, joka on syntymäpäiväjuhlien teemaan. Suosittelen kaikkia maistamaan.

Sisaruskuvia

Otin tuossa viime viikolla tytöistä sisaruskuvia puhelimella ja yhdestä niistä tuli niin hyvä, että päätin sen valita tilattavaksi lähisukulaisille.

Alunperin piti ottaa kameralla, mutta ehdin onnistumaan puhelimen kameralla saamaan tämän helmen. Pientä muokkausta tosin vaati, kun kuvaushetkellä Kokkosen nenä vuosi ja räkä kiilsi nenän alla kuvassa.

Muokkaamisen jälkeen kuvat tilaukseen ifolorille. Ja tänään ne saapuivat ja ne näyttivät valokuvina vieläkin kivammilta kuin tietokoneella. Kokkonenkin oli innoissaan avaamassa pakettia ja olisi sen jälkeenkin vielä halunnut ihastella kuvia.

Nyt vaan seuraavaksi jaetaan kuvat eteenpäin. Ei tarvii paljon studioihin tai muihin mennä kuvattavaksi, kun itselläkin onnistuu. Ja lopputulos miellyttää ihan yhtälailla. Vaatimattomuus siis kunniaan :) 

Isovanhemmuus

Mulla kesti jonkin aikaa saada tätä postausta kirjoitettua, mutta nyt tää tuntui olevan julkaisukelpoinen. Oon pitkään jo halunnut kirjoittaa isovanhemmuudesta, kun siitä hän väliä ilmestyy jokin artikkeli luettavaksi. Ja olen tässä seurannut omia isovanhempia, lasten isovanhempia sekä kuullut muiden juttuja isovanhemmista ja se inspiroi kirjoittamaan omasta näkökulmasta mitä isovanhemmuus omasta mielestäni on. Tulen vielä kirjoittamaan aiheesta myöhemmin lisää. 

Isovanhemmuus on sopivasti yhteistä aikaa lastenlasten kanssa ja sen mukaan mikä sopii isovanhemmille ja vanhemmille. Isovanhemman ei pidä unohtaa omaa elämäänsä lastenlasten takia eivätkä vanhemmat saa rasittaa isovanhempia pyytämällä liian usein lapsenvahdiksi tai ottamaan yökylään. Isovanhemmankaan ei tule tyrkyttää omaa apuaan liikaa, jos sille ei ole tarvetta.

Kaikki eivät halua antaa lapsiaan niin usein hoitoon isovanhemmille kuin mitä isovanhemmat ehkä olisivat valmiita ottamaan tai eivät halua isovanhempien apua. Mutta myös se harmittaa, jos isovanhemmilta ei löydy aikaa auttaa ja ottaa hoitoon, kun sille olisi todella tarvetta. Itse haluaisin, että meidän lapset olisivat läheisiä kaikkien isovanhempiensa kanssa ja pitäisivät heitä tasavertaisina. 

Isovanhempien tulisi kuunnella ja noudattaa vanhempien sääntöjä ja annettuja ohjeita. Jos johonkin kaivataan joustoa, pitäisi neuvotella yhdessä vanhempien kanssa sen sijaan, että soveltaa omin päin. Vanhempien ei kuitenkaan tule luoda liiallista sääntöviidakkoa isovanhemmille, myös se hankaloittaa isovanhemman ja lapsenlapsen suhdetta.

Isovanhempien ei tulisi kilpailla toistensa kanssa siitä kuka on tai voisi olla parempi parhain isovanhempi. Isovanhemmat ovat niin lapsille kuin vanhemmillekkin tasavertaisia ja yhtä tärkeitä.
Välillä kuulee ja huomaa kuinka isovanhemmat kilpailevat lapsen suosiosta mm. antamalla lapselle asioita periksi, tekemällä kaiken mitä lapsi pyytää ja kyselemällä kuka on lapsen suosikki-isovanhempi.

Isovanhemman tulee ottaa vanhemmatkin huomioon ja viettää jossain määrin aikaa myös vanhempien kanssa. Se voi olla esimerkiksi yhteinen kesäreissu tai ihan vain kylässä ollessa isovanhemmat seurustelevat vanhempien kanssa lastenlasten leikittämisen ohessa. Näin tulee selville paljon asioita lapsesta ja vanhempien toiveista ynnä muusta.

Isovanhemman tulisi tukea myös osaltaan lapsen iänmukaista kehitystä ja kannustaa lasta hänen jo osaamiinsa asioihin kuten itse pukemiseen ja syömiseen eikä paapoa ja tehdä puolesta. Ainakin meillä lapsi pitää sen jälkeen kotona sellaista pelaamista ruokailun ja pukemisen kanssa. Eri asia jos lapsi ei oikeasti saa niitä kenkiä jalkaan ja vaikka pyytää apua, niin voi auttaa, mutta pelaaminen pitää tunnistaa ja kannustaa lasta ensin itse kokeilemaan. 

Minulla on eräs tuttu, joka on päiväkodissa töissä ja kummasti Vempulle meni kengät hyvin itse laitettuna jalkaan, kun tuttuni kannusti ensin kokeilemaan itse lapsen pyytäessä apua. Isovanhemmat antavat siis vähän turhan usein lapselle periksi asioita ja kokevat sen oikeudekseen. Tämä ehkä vähän poikkesi aiheesta, mutta halusin tähän sen mainita pienenä esimerkkinä.

Tässä asioita, joita itse pidän isovanhemmuudessa tärkeänä ja jotka kuuluvat isovanhemmuuteen. 

Mopsihaalari

En ikinä aatellut, että oikeasti hurahtaisin lastenvaatteisiin, mutta nyt niin on valitettavasti käynyt. Ja vielä sellaiseen aikaan, kun ajattelin laittaa rahaa enemmän säästöön. Meidän helmivauva-ryhmässä yksi äiti esitteli ostaneensa tälläisen mopsikuosisen jumpsuitin ja ihastuin itsekin ihan totaalisesti.

Pakkohan se oli tänään lähteä Citymarketiin etsimään ja harmikseni löysin vain yhden jäljellä olevan ja katsoin sen olevan 68-kokoa. Noniin, kiva juttu, ei mahdu meille enää kauaa, kun nyt jo 68-koon vaatteet käytössä ja pikkuhiljaa siirrytään 74-kokoon.

Onneksi kuitenkin nappasin sen mukaan silmäilläkseni sitä tarkemmin, sillä huomasin resorien olevan reilua mittaa ja muutenkin jumppis näyttikin sitten aika reilulta. Sovitettiin sitä Eevikin päälle sovituskopissa ja mikä onni, että se tosiaan oli sen verran reilu, että menee Eevikille vielä pidemmän aikaa kuin ajattelin.

Tämä sattui vielä olemaan hyväksi ja laadukkaaksi todetun MyWear-merkin vaate. Meillä on samalta merkiltä ostettu aiemminkin muutama body, jotka ovat kyllä pysyneet hyvässä kuosissa useista pesukerroista huolimatta. 

Lisäksi lapussa oli vielä, että jumppis on luomupuuvillasta tehty ja se tuntui käteen miellyttävän pehmeältä ja lämpöiseltä. Vielä selvittelen sitä, missä maassa nämä on tehty, sillä olen alkankut pitää vaatteiden eettisyyttä vieläkin tärkeämpänä + että haluaisin tukea jatkossa enemmän suomalaisuutta.

Olenkin silmäillyt Hillan ja Melli Ecodesignin vaatteita ja suunnitellut mitä voisin ostaa. Hillalta tytöille ainakin ajatuksena olisi joululahjaksi tilata jumppikset, kun niille käyttötarvetta olisi. Blaalle teinkin jo aletilauksen, joululahjoja myöskin meidän Vempulle. Niitä tulenkin tänne sitten esittelemään seuraavaksi.

Heippahei

Pitkään on ollut hiljaisuutta blogin puolella, mutta nyt yritän pienin askelin palata takaisin. Kirjoituskaipuu on ollut kova ja aikaakin olisi ollut, vaan aikaansaaminen on hankalaa. Usein sitä löytää itsensä istumasta sohvalla jo monetta tuntia tekemättä mitään oikeasti järkevää. Ja toisinaan aikaa saa kulumaan ihan muutamaan asiaan useamman tunnin huomaten, että niin se päivä meni ja juuri mitään et saanut aikaan.

Nyt kun arki on taas jollain tavalla palannut elämään kesän jälkeen, niin ehkä sitä osaa paremmin käyttää aikaa hyväkseen. Ollaan päätetty yrittää herätä arkena aikaisin, jotta saa päivän käyntiin ja tunnit käytettyä tehokkaammin, nyt vielä kun kotona lasten kanssa olen. Viikonloput voidaan pyhittää pidempään nukkumiselle.

Anyway, kirjoittelen tänne aina kun on sellainen fiilis ja on asiaa, kuitenkin pyrin ainakin kaksi kertaa viikossa julkaisemaan jonkun postauksen. Lapsista kasvokuvia ei tulla näkemään blogissa ollenkaan, mutta kaikkea muuta kyllä kuvaan, lähinnä puhelimella.