Olen kiinnostunut tästä aiheesta parisen vuotta sitten, kun Venla oli vähän pienempi, mutta kuitenkin jo sen verran iso, että isovanhempien kanssa alkoi olla enemmän toimintaa.
Aiheesta olen lukenut paljon erilaisia juttuja, joissa korostetaan isovanhemmuutta vähän liikaa ja siitä saa usein kuvan, ettei vanhemmuus tarjoa lapselle mitään niin hienoa kuin isovanhemmuus. Mielestäni se on väärin ja siksi haluan puhua tästä aiheesta oman mielipiteeni.
Itse arvostan kyllä isovanhemmuutta ja pidän tärkeänä, että isovanhemmat ovat mukana lasten elämässä. Haluan, että omilla lapsillani on molemmat isovanhemmat mukana.
Minusta nykypäivänä isovanhemmuus ei huomioi sitä, että meitä vanhempia on erilaisia.
Toiset meistä lapsia hankkineista vanhemmista ovat enemmän sellaisia, jotka haluavat panostaa omaan vanhemmuuteensa, olla läsnä, opettaa lapselle kaikkea ja tehdä lapsen kanssa kaikkea kivaa. Me ikään kuin elämme omaa lapsuutta uudelleen omien lastemme kautta.
Isovanhempien tulisi siis ymmärtää myös, että me ei välttämättä haluta antaa lapsia niin paljon hoitoonkaan isovanhemmille, vaan haluamme itse tehdä lapsemme/lapsiemme kanssa reissuja yms.
Isovanhemmille tulee oma aikansa siihen
sitten, kun me vanhemmat haluamme ja se myös isovanhemmille sopii.
Toiset meistä taas haluaa antaa enemmän aikaa isovanhemmille olla omien lasten kanssa ja auttaa arjen asioissa.
Tästä vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta tunnutaan tekevän joku kilpailu ja itsekin siihen kilpailuun lähtee mukaan.
Vanhemmuus kuitenkin on ihan yhtä arvokasta kuin isovanhemmuus ja tarjoaa lapselle ihan yhtälailla ihania muistoja, korvaamattomia sellaisia. Vanhemmat tarjoavat ihan yhtälailla lapselle sen rakastavan, uniikin ja korvaamattoman kodin. Ei vain isovanhemmat.
Isovanhempien tulee kunnioittaa myös vanhempia eikä elää omaa vanhemmuuttaan uudestaan. Ei ainakaan liiaksi asti. Meille vanhemmille pitää antaa tilaa olla vanhempia ja rakastaa lasta. Se on meidän tehtävä. Ja siksi me olemme lapsia halunneet, emme siksi, että vanhemmistamme tulisi isovanhempia.
Haluan siis vain sanoa, että molemmat sekä vanhemmat että isovanhemmat molemmat tarjoavat lapselle jotain ainutlaatuista ja omalla tavallaan.
Isovanhempien kuitenkin tulee kunnioittaa omien lastensa sääntöjä lastenlasten kanssa sekä kuulostella ja neuvotella asioista. Eikä tule ottaa rooliaan isovanhempana liian tosissaan. Näin vältetään myös niitä riitoja.
Ja isovanhempien pitää myös muistaa kunnioittaa puolin ja toisin toisia isovanhempia ja yhteisissä tilaisuuksissa antaa tilaa myös toisille isovanhemmille.
Tällaisia ajatuksia minulla on isovanhemmuudesta, toivottavasti saatte ajatuksistani kiinni.
Mitä mieltä te olette isovanhemmuudesta?
Itse arvostan kyllä isovanhemmuutta ja pidän tärkeänä, että isovanhemmat ovat mukana lasten elämässä. Haluan, että omilla lapsillani on molemmat isovanhemmat mukana.
Minusta nykypäivänä isovanhemmuus ei huomioi sitä, että meitä vanhempia on erilaisia.
Toiset meistä lapsia hankkineista vanhemmista ovat enemmän sellaisia, jotka haluavat panostaa omaan vanhemmuuteensa, olla läsnä, opettaa lapselle kaikkea ja tehdä lapsen kanssa kaikkea kivaa. Me ikään kuin elämme omaa lapsuutta uudelleen omien lastemme kautta.
Isovanhempien tulisi siis ymmärtää myös, että me ei välttämättä haluta antaa lapsia niin paljon hoitoonkaan isovanhemmille, vaan haluamme itse tehdä lapsemme/lapsiemme kanssa reissuja yms.
Isovanhemmille tulee oma aikansa siihen
sitten, kun me vanhemmat haluamme ja se myös isovanhemmille sopii.
Toiset meistä taas haluaa antaa enemmän aikaa isovanhemmille olla omien lasten kanssa ja auttaa arjen asioissa.
Tästä vanhemmuudesta ja isovanhemmuudesta tunnutaan tekevän joku kilpailu ja itsekin siihen kilpailuun lähtee mukaan.
Vanhemmuus kuitenkin on ihan yhtä arvokasta kuin isovanhemmuus ja tarjoaa lapselle ihan yhtälailla ihania muistoja, korvaamattomia sellaisia. Vanhemmat tarjoavat ihan yhtälailla lapselle sen rakastavan, uniikin ja korvaamattoman kodin. Ei vain isovanhemmat.
Isovanhempien tulee kunnioittaa myös vanhempia eikä elää omaa vanhemmuuttaan uudestaan. Ei ainakaan liiaksi asti. Meille vanhemmille pitää antaa tilaa olla vanhempia ja rakastaa lasta. Se on meidän tehtävä. Ja siksi me olemme lapsia halunneet, emme siksi, että vanhemmistamme tulisi isovanhempia.
Haluan siis vain sanoa, että molemmat sekä vanhemmat että isovanhemmat molemmat tarjoavat lapselle jotain ainutlaatuista ja omalla tavallaan.
Isovanhempien kuitenkin tulee kunnioittaa omien lastensa sääntöjä lastenlasten kanssa sekä kuulostella ja neuvotella asioista. Eikä tule ottaa rooliaan isovanhempana liian tosissaan. Näin vältetään myös niitä riitoja.
Ja isovanhempien pitää myös muistaa kunnioittaa puolin ja toisin toisia isovanhempia ja yhteisissä tilaisuuksissa antaa tilaa myös toisille isovanhemmille.
Tällaisia ajatuksia minulla on isovanhemmuudesta, toivottavasti saatte ajatuksistani kiinni.
Mitä mieltä te olette isovanhemmuudesta?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti