Mulla kesti jonkin aikaa saada tätä postausta kirjoitettua, mutta nyt tää tuntui olevan julkaisukelpoinen. Oon pitkään jo halunnut kirjoittaa isovanhemmuudesta, kun siitä hän väliä ilmestyy jokin artikkeli luettavaksi. Ja olen tässä seurannut omia isovanhempia, lasten isovanhempia sekä kuullut muiden juttuja isovanhemmista ja se inspiroi kirjoittamaan omasta näkökulmasta mitä isovanhemmuus omasta mielestäni on. Tulen vielä kirjoittamaan aiheesta myöhemmin lisää.
Isovanhemmuus on sopivasti yhteistä aikaa lastenlasten kanssa ja sen mukaan mikä sopii isovanhemmille ja vanhemmille. Isovanhemman ei pidä unohtaa omaa elämäänsä lastenlasten takia eivätkä vanhemmat saa rasittaa isovanhempia pyytämällä liian usein lapsenvahdiksi tai ottamaan yökylään. Isovanhemmankaan ei tule tyrkyttää omaa apuaan liikaa, jos sille ei ole tarvetta.
Kaikki eivät halua antaa lapsiaan niin usein hoitoon isovanhemmille kuin mitä isovanhemmat ehkä olisivat valmiita ottamaan tai eivät halua isovanhempien apua. Mutta myös se harmittaa, jos isovanhemmilta ei löydy aikaa auttaa ja ottaa hoitoon, kun sille olisi todella tarvetta. Itse haluaisin, että meidän lapset olisivat läheisiä kaikkien isovanhempiensa kanssa ja pitäisivät heitä tasavertaisina.
Isovanhempien tulisi kuunnella ja noudattaa vanhempien sääntöjä ja annettuja ohjeita. Jos johonkin kaivataan joustoa, pitäisi neuvotella yhdessä vanhempien kanssa sen sijaan, että soveltaa omin päin. Vanhempien ei kuitenkaan tule luoda liiallista sääntöviidakkoa isovanhemmille, myös se hankaloittaa isovanhemman ja lapsenlapsen suhdetta.
Isovanhempien ei tulisi kilpailla toistensa kanssa siitä kuka on tai voisi olla parempi parhain isovanhempi. Isovanhemmat ovat niin lapsille kuin vanhemmillekkin tasavertaisia ja yhtä tärkeitä.
Välillä kuulee ja huomaa kuinka isovanhemmat kilpailevat lapsen suosiosta mm. antamalla lapselle asioita periksi, tekemällä kaiken mitä lapsi pyytää ja kyselemällä kuka on lapsen suosikki-isovanhempi.
Isovanhemman tulee ottaa vanhemmatkin huomioon ja viettää jossain määrin aikaa myös vanhempien kanssa. Se voi olla esimerkiksi yhteinen kesäreissu tai ihan vain kylässä ollessa isovanhemmat seurustelevat vanhempien kanssa lastenlasten leikittämisen ohessa. Näin tulee selville paljon asioita lapsesta ja vanhempien toiveista ynnä muusta.
Isovanhemman tulisi tukea myös osaltaan lapsen iänmukaista kehitystä ja kannustaa lasta hänen jo osaamiinsa asioihin kuten itse pukemiseen ja syömiseen eikä paapoa ja tehdä puolesta. Ainakin meillä lapsi pitää sen jälkeen kotona sellaista pelaamista ruokailun ja pukemisen kanssa. Eri asia jos lapsi ei oikeasti saa niitä kenkiä jalkaan ja vaikka pyytää apua, niin voi auttaa, mutta pelaaminen pitää tunnistaa ja kannustaa lasta ensin itse kokeilemaan.
Minulla on eräs tuttu, joka on päiväkodissa töissä ja kummasti Vempulle meni kengät hyvin itse laitettuna jalkaan, kun tuttuni kannusti ensin kokeilemaan itse lapsen pyytäessä apua. Isovanhemmat antavat siis vähän turhan usein lapselle periksi asioita ja kokevat sen oikeudekseen. Tämä ehkä vähän poikkesi aiheesta, mutta halusin tähän sen mainita pienenä esimerkkinä.
Tässä asioita, joita itse pidän isovanhemmuudessa tärkeänä ja jotka kuuluvat isovanhemmuuteen.